Iloisia vauvauutisia tällä kertaa! Mustanquun Arotuuli alias Piitu pieni pirulainen on muuttanut meille! Kauan sitä pientä ollaan odotettu ja nyt se päivä sitten koitti!:) Ajelimme ystäväni Virpin kanssa Savonlinnaan asti pentua hakemaan. Lähdimme matkaan Pohjasta aamulla klo.6. Perillä olimme ajoissa, vaikka välillä oli pakko pysähdellä hiukan useamminkin. Reissatessa puutuu paikat ja iskee nälkä!:) Saapuessamme kasvattajan luo Mustanquun kenneliin, oli Piitu isojen koirien kanssa heti vastassa ja tunki heti syliin. Rakkautta ensi silmäyksellä!<3 Ihana iloinen ja avoin pentu!:) Istuskelimme tovin kasvattajan kanssa kahvipöydässä, leikitimme Piitua ja kävimme pihallakin Piitua juoksuttamassa. Kotiin lähdön aika tuli ja puin Piitulle pannan ensimmäistä kertaa. Hiukan tahtoi panta kutittaa, mutta autoon mentäessä se unohtui. Muutaman kerran pentu inahti lähtiessämme pihasta, muuten olikin matkan hiljaa. Pahoinvointi alkoi melkein heti ja manailin jo piruja seinille miettiessäni edessä olevaa reilun viiden tunnin matkaa. Piitu oksensi kuitenkin vain kerran, kuola siltä valui ensimmäiselle taukopaikalle asti. Sen jälkeen se keskittyikin nukkumaan:) Välillä pysähdyimme huoltsikoille taukoa pitämään ja Piitu tepasteli rohkeasti pissille aina tauoilla. Asfaltti sitä hiukan jännitti aluksi, mutta silti uskalsi tulla. Saapuessamme kotiin Piitu tapasi Helmin ensimmäistä kertaa. Helmi oli ollut ystäväni Tuijan hoidossa meidän pennunhakureissun ajan(kiitos Tuija vielä tästä :) ).

Olin etukäteen jännitellyt Helmin ja Piitun tapaamsita, mutta kaikki sujui lopulta oikein hyvin. Hieman Piitu itkeskskeli ensimmäisenä yönä kun laitoin sen pentuaitaukseen nukkumaan. Sinne se kuitenkin rauhoittui ja siellä se on nyt yönsä nukkunut. En ole vielä jättänyt tyttöjä keskenään valvomatta. Helmi on ollut Piitun kanssa todella pitkäpinnainen ja alkujännityksen jälkeen leikittänyt sitä mielellään. Aluksi se ei oikein uskaltanut sitä edes päin katsoa ja sitä ahdisti pennun tullessa sen päälle nukkumaan. Pentu itse on ollut Helmiä kohtaan tosi rohkea ja selvästi se on sille tärkeä. Helmin perässä se kulkee ja tuntuu matkivan Helmiä miten koiranelämää kuuluu elää. :) Helmin perässä se valitsee makuupaikat ja tilanteen mukaan katsoo kuinka "kuuluu" käyttäytyä. Jotenkin se vaikuttaa ihmeen "järkevältä" pennulta :) Olen miettinyt että täytyy panostaa myös siihen aikaan jonka olen pennun kanssa kahdestaan ettei se liikaa leimaudu vain Helmiin. Kuitenkin se tuntuu lenkillä viime kädessä katsovan ja kulkevan minun perässä.

Kaiken kaikkiaan se on vaikuttanut erittäin mukavalta, reippaalta ja iloiselta pennulta! Avoimesti se menee uusiin tilanteisiin ja ihmisiin tutustumaan, mikä erityisesti tuon rakkaan rähjäpellen jälkeen ilahduttaa. Toki tätä ominaisuutta täytyy nyt yrittää vaalia ja saada pennulle paljon positiivisia kokemuksia uusista ihmisistä. Se on tainnut jo Helmiäkin sosiaalistaa, kun pentu menee uusia ihmisiä katsomaan, on Helminkin pakko mennä :D Yksi mörkö meidän elämäämme varjostaa. Rappuset. Olen useimmiten kantanut pennun, kun ulkona tulee kuitenkin useasti päivässä ravattua eikä rappujen ramppaus tee hyvää pennulle. Jonkun kerran on kuitenkin sanaut niitä itse harjoitella. Ylösmeno sujuikin jo varsin mallikkaasti, mutta nyt on tullut takapakkia. No täytyypi tätä vielä harjoitella:)

Joskus hyvin harvoin meillä on myös näin hiljaista. :)

Hemppu tekee aaltoja

Kesä on ohi ja syksy on tullut. Kaunis syksy, mainiota aikaa ulkoilla ja puuhailla koiran kanssa. Onhan sitä taas jotain tullut puuhailtuakin sitten viime päivityksen (josta onkin jo aikaa). Loppukesästä kävimme päivävaelluksella Marin, Magdan ja Daven seurassa Kuhankuonolla. Mainio retki, mukavia maisemiakin nähtiin vaikka suurin osa matkaa kulkikin aika tylsillä tiepohjilla. Välillä reitti poikkesi kuitenkin ryteikön kautta soille, kallioille ja metsiin.

Vaskijärven reitillä.

Yhteensä taidettiin olla reissussa seitsemisen tuntia ja muistaakseni reitin pituus oli parisen kymmentä kilometriä. Päivä oli varsin lämmin joten lepotaukoja sai pitää usein, ikävä kyllä yhtään uimapaikkaa ei sattunut reitille. Muutamaan otteeseen kävimme Jäkärlässä uimassa, nämä kuvat kerralta kun saatiin Miia the vakihoitotäti seuraksemme.

Jäkärlän lammen vesipeto

Treenauksessa meillä tuli ensimmäistä kertaa Helmin kanssa jonkinlaisia motivaatio-ongelmia.. Meillä molemmilla yhtä aikaa:) Itse näen että ongelmat alkoivat siitä kun Helmi pelästyi kerran treeneissämme skeittaajia (hiihtäjien lisäksi asia jota Helmi pelkää). Sen jälkeen sillä oli tämän treeniporukan treeneissä vaikea keskittyä. Pikkuhiljaa ongelmia alkoi olla myös muualla keskenämme treenaillessa, esim. parkkipaikoilla. Helmi ei ole hyvähermoisimmasta päästä kaikkien asioiden suhteen,mutta sillä on aina ollut uskomaton kyky kaikesta sättäämisestä huolimatta keskittyä treenaamiseen. Mutta nyt ei ollut. Päätin pitää suosiolla taukoa treeneistä, sekä ohjatuista että omista treeneistä. Pelkäsin väkisin treenaamalla syventäväni ongelmia. Kieltämättä tämä vaikutti omaankin motivaatioon. Täysin uusi tilanne, eikä ratkaisuja ollut helppo löytää. Muutaman viikon tauon jälkeen tulosta näytti tulevan.Olemme käyneet jälleen ohjatuissa treeneissä ja viime kerrallakin sain olla ylpeä omasta tokotykistäni joka keskittyi hienosti esim. paikallaolo- ja seuraamistreeniin tehdasalueella jonka vierestä kulkee moottoritie. Haluan välttää turhia riskejä, joten vaikka esim. paikallaolo on nykyään todella varma Helmillä niin esim. tuolla tehdasalueen treeneissä olen pitänyt sillä varmuuden varaksi liinaa. Tuo itselle turvallisuuden tunnetta ja voi itse relata:) Kerrankin kehuja saadessamme täytyy ne tännekkin kirjoittaa:) Kouluttajamme mielestä olisimme kisavalmis pari jonka pitäisi vain uskaltautua ilmoittautumaan kisoihin. Tämä tietysti toisi lisämotivaatiota viimeisen silauksen hiomiseen;) Tätä ennen omistajan täytyy kyllä käydä vielä joku jännityksen hallinta- kurssi. Sen verran olen päässyt kisatreeniä kohti että olen vihdoin alkanut vähentää palkkausta. Helmi kestää tämän yllättävän hyvin kun palkkana toimii patukka/muu lelu. Ruoalla palkattaessa sillä herkemmin "palaa kiinni" jos ruokaa ei tule tarpeeksi usein. Ahne sikailija:) Kävimme viime viikolla treenaamassa Jennin ja Helmin Rocky-veljen seurassa. Vedin kisasettiä lukuunottamatta hyppyä. Muutaman liikkeen jälkeen palkkasin patukan repimisellä. Taukoja otin muutaman. Näistä on olemassa videoita ja kuvia. Toivottavasti jossain vaiheessa muistan linkittää.

Jäjestyksesssä olemme tehneet uuden aluevaltauksen! Collie toimii aika hyvin metsästyskoiranakin! Kävimme vanhan kaverini ja hänen coccerinsa kanssa tekemässä metsäjälkeä linnulla. Hyvin Helmi jäljesti ja teki töitä vaikkei itse "kaadosta" ollutkaan järin kiinnostunut. Heilutti lähinnä sille häntää osaanottavasti. Erityinen huomio mejässä oli että Helmi teki kulmat kuin melkein viivottimella leikaten! Tähän tarkkuuteenhan en ole kovin paljon puuttunut, jäljestyksen ollessa enemmän tällainen sunnuntai-harrastus meille :D Myös tavallista jälkeä teimme useampaan otteeseen viimeksi landella ollessamme. Jälki on kyllä Helmin ehdoton suosikki! Jos ja kun jossain vaiheessa auton hankinta tulee ajankohtaiseksi, on pakko saada itsensä ängettyä johonkin jälkiporukkaan.

Entäs mitä agi-rintamalle sitten kuuluu? Heh, hullun hauskaa sähellystä. :D Jotenkin tuntuu että tässä lajissa edistyminen on ollut todella hidasta, joskin en todellakaan halua tässä hosuakkaan. Hullun hauskaa meillä joka tapauksessa on, joka kerta. Ja uskon että kaikilla muillakin ryhmämme jäsenillä on. Kouluttajasta puhumattakaan. Mahdollisuuksia Helmillä on varmasti agilitykoirana, kouluttajamme uskoi Helmistä tulevan varmasti aika nopea koira. Nopea se on nytkin mutta kaikki vauhti menee osaamattomana ja kehittymättömänä vielä kaikkeen muuhun sähellykseen ja hitaan ohjaajan komentamiseen. Yleensä ensimmäinen rata meillä menee poikkeusketta paremmin. Liekö Helmi jo saanut itsensä autossa haukkumalla sellaisille kierroksille ettei keskittyminen ole enää ihan samaa luokkaa toiselle radalle tultaeesa. No tästä on hyvä jatkaa kuitenkin. Alla muutama fiiliskuva kuitenkin. :)

Keppejä harjoittelemme käsillä auttaen, ei ohjaamalla/houkuttelemalla. Namikuppi odottaa keppien päässä. Tällä tavoin pitäisi saada nopea koira kepeille.

Mutta suurin uutinen jäi viimeiseksi! Nyt Helmille on vihdoin tulossa se kauan odotettu toveri. Helmin siskolle Netalle syntyi pentuja Mustanquun kenneliin ja sieltä on meille tulossa uusi collielapsi. Tämä tietää Helmille alkuun pientä treenitaukoa. Pääpainona saada meidän kolmen yhteinen elämä ja arki sujumaan (siinä riittänee ohjelmaa aluksi tarpeeksi c: ) Jatkossa tärkeä jakaa aikaa molemmalle koiralle. Tärkeää myös muistaa antaa molemmille koirille kahdenkeskistä aikaa. Tämä on tärkeää niin Helmille kuin pennullekkin. Innolla odotan tätä uutta laumamme jäsentä! Vaikka rehellisyyden nimessä tätyyy sanoa tämän muutoksen jännittävänkin. :)

Toveruus ennen kaikkea :)

Helmi Puujärvellä, matkalla mökille

Hieman kesäfiiliksiä tällä kertaa! Onhan tässä toki vielä kesää jäljellä, mutta edellisestä päivityksestä on jo kulunut aikaa joten päätin hiukan kertoa mitä meidän kesäämme on kuulunut. Helmillähän pukkasi juoksu tuossa keväällä joten nyt kesällä on ilmassa ollut pientä karvanvaihtojuhlan tunnelmaa.. Ja sitä karvaa onkin sitten ollut joka paikka täynnä! Helmi ei erityisemmin pidä harjaamisesta ja itse olen aika laiska sitä harjaamaan.. Silti tällä erää karva tuntuu vaihtuvan tosi nopeaan. Karvanlähtö kiihtyi muutama viikko sitten ja nyt tuntuu ettei paljon irrottavaa enää ole. Toivottavasti uusi turkki kasvaa yhtä nopeasti. Toki tuo riisuttu malli on koiralle mukavampi näillä helteillä. :)

Agilitya olemme treenailleet ahkerasti alkeisjatkoryhmässä, jonne saimme uuden kimppakyydin järkkääntymään. Kiitokset vaan Ailalle pilkullisine ystävineen:) Autossa on häkki takana jonne voin Helmin jättää ratojen välillä vuoroaan odottamaan (Helmiä kun ei mihin vain farkun takaosaan voi jättää, on änkenyt itsensä mitä pienemmistä lävistä matkustajapuolelle). Tämä helpottaa huomattavasti treeni-illan kulkua. Pystyn itse seuraamaan muiden ratoja rauhassa, eikä pääpointti ole siinä, että saisin Helmin odottamaan suhteellisen hiljaa muiden suorittaessa rataa. Olemme alkaneet treeneissä tekemään pidemiä ratoja ja ne ovat sujuneet paremmin kuin olisin osannut odottaa. Olemme selkeästi edistyneet. Helmi seuraa tarkkaan käsiohjausta, jonka kouluttajamme totesi tokokoirille olevankin tyypillistä. Radalla Helmi (yllättäen) on varsin äänekäs, joten itsekkin saan käskyt ja ohjaukset suhteellisen kovaan ääneen huutaa. Olen kuitenkin pyrkinyt muuten olemaan varsin "tylsä" ja väillä liioitellunkin rauhallinen ohjaaja, Helmillä kun noita kierroksia ja intoa on muutenkin tarpeeksi. Lentäviä lähtöjä olemme ottaneet, koska kierrokset kasvavat liikaa Helmin padotessa odottaessaan radalle pääsyä.. Nämä vaan tuntuvat itselle olevan vaikeita. Sitä kun toivoisi pääsevänsä edes muutaman ajatuksen edelle koiraa. :)Edelleenkään emme ole ottaneet kontaktiesteitä mukaan, enkä edelleenkään ole saanut aikaiseksi hankkia niitä matonpalasia jotta voisin opettaa kosketusalustalle menoa ja siellä pysymistä. Mutta siis- omistajalla riittää kehitettävää. Edelleen. Ja kauan.

Jälkeä olemme käyneet muutamaan kertaan nyt kesällä tekemässä. Mimmi ja Virpi seuranamme kävimme jäljillä Kuovilassa. Ensimmäinen jälki meni vähän ohi innokkaassa toohotuksessa.. Koko ajan hieman jäljestä sivussa. Toinen sen sijaan meni jo mallikkaasti. Helmin silmät kiiluu kun se löytää keppejä maasta.. Taitaa olla maailman parasta ikinä. Nykysiin sillä on myös kepin löytymisen jälkeen kiire lähteä jatkamaan. Tämän tilanteen olen pyrkinyt rauhoittamaan, että vasta luvalla saa jatkaa. Turussa olemme kerran käyneet kertomassa Rockyveljelle jälkien saloja. Helmille tein yhden lyhyemmän jäljen neljällä kepillä. Nyt pysyi tosi hyvin jäljellä ja teki innokkaasti mutta myös keskittyeesti. Rocky-veli pääsi ekaa kertaa jäljille ja hyvin se hokasikin miten niitä nakkeja löytää! Taisi olla hauskaa!:) Tämä on vaan laji joka vaatii iteltä hiukan enemmän viitsimistä.. Kun Helmillekkin pitäisi ensin tehdä se ja vasta n. tunnin päästä ajaa se.. Miten niin laiska omistaja? :)

Seuraamista

Tokossa olemme käyneet säännöllisesti tiistaisin Johannan vakiryhmässä. Yhteistreenejä kavereiden kanssa olemme pitäneet Marin ja tämän koirien, Daven ja Magdan, kanssa sekä myös velipoika Roksun kanssa omistajineen. (Vielä pitäisi saada treenattua useammissa vieraissa paikoissa, kerran olemme käyneet Kupittaan puistossa ja treeni puistojumpan ja kaniagilityn keskellä sujui kaikesta haastavuudestaan huolimatta tosi hyvin. )Seuraamisen hiominen on kuulunut lähes joka treenikerran ohjelmistoon Johannan tunneilla. Tämä alkaa kyllä myös näkyä, vaikka itse sanonkin. Paikka on parempi, varsinkin kun itse muistaisin pitää katseeni eteenpäin enkä kyttäilisi koiraa. :) Liikkeestä maahan ja seisomaan jäämiset ovat nopeita ja hyviä, uusi ongelma on että minun palatessa sivulle Helmi saattaa liikahtaa seisomisasennosta. Tätä pitää siis nyt tarkentaa taas. Mielenvirkistykseksi olemme myös treenailleet hiukan uusia juttuja! Ruutu on Helmin mielestä ihan superhauska liike ja se onkin sujunut nyt mainiosti! Jossain vaiheessa Helmi sekoitti tötsät ohjatun noudon merkeiksi. Tai liekö taas vain esittänyt tyhmää..? :P Noudossa meillä ei ole käytännössä muuta ongelmaa kuin että Helmi puree kapulaa kun on liikkeessä.. Tänään seuruutin sitä kapula suussa nami nenän edessä- ei muuten purrut yhtään. Noutoliikkeessä tätä on vaikea suoraan soveltaa, mutta jos näillä kikoilla saisin vinkattua Hampulle että kapulan pureskelu ei todellakaan ole toivottavaa puuhaa.. Pikkuhiljaa.. pikkuhiljaa.. :)

Helmi posettaa kesätukassaan juuri ennen Karjaan nlyä.

Kesäkuun 28 pvä. SCY:n Turun ao järjesti Kupittaalla jalostustarkastuksen. Helmi ei tarkastukseen osallistunut mutta kävi kuitenkin luovuttamassa verta Hannes Lohen tekemään geenitutkimukseen. Tämän lisäksi se hengaili ja toohotti mukana muutenkin koko päivän. Heinäkuun 12.pvä kävimme kesän ainoassa näyttelyssämme. Helmillä oli pahin karvanlähtö meneillään ja arpoilin vielä näyttelyn aamuna vienkö sitä ollenkaan. Päädyin kuitenkin viemään sen ja päivä olikin mukava ja aurinkoinen! Kiitos vaan mukavasta nlypäivästä Virpille ja Mimmille! Saimme olla tyytyväisiä koiristamme, jotka helteisenä päivänä jaksoivat posettaa kehässä, arvioina Helmillä Eri ja Mimmillä Eh. Virpi vei Mimmin ensimmäistä kertaa itse kehään ja hyvinhän se sujui. Taisi nlykärpänen puraista! :) Helmi esiintyi myös hyvin, seisoi kuin tatti ja liikkeessä pysyi valtaosan aikaa ravin puolella. :D Antoi tuomarin hienosti tutkia, ei väistänyt lainkaan joka joskus sillä on ollut ongelmana. Myöhemmin tulossa nlysivulle kuva ja arvostelu.

Huh! Ei se koko meidän kesä sentään yhtä työtä ole ollut! Onhan tässä keretty vapaitakin viettää! Olemme muutamaan kertaan tehneet metsälenkkejä Lindan ja Leevin kanssa. Helmin ja Leevin välit ovat selvästi lähentyneet. Nyt tuntuu enemmän olevan niin että Leevi menee edellä ja Helmi perässä vaativa haukku kaikuen.. "Kuin et sä leiki mun kaa?!". Ja kyllähän Leevi useimmiten leikkiikiin. Mökilläkin oltiin juhannuksen tienoilla.. Tätä olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa (melkein ainakin). Vihdoin uimaan! Ei. Kun menimme mökille vastassa olivat sinilevälautat. Kiitos taas, hyvään tuuriini voin jatkaa luottamista. No vaikkei uiminen onnistunutkaan, nautimme mökkielämästä muuten. Helmi ihastui erityisesti vuokramökin suureen terassiin jossa se sai loikoilla. Vahdittavaa riitti ja mökkipäivien jälkeen se olikin aivan loppu!:)Muutamaan kertaan ollaan kesällä päästy uimaan. Tämä onkin koiralle mainiota liikuntaa ja purkaa koiraa tosi hyvin.

Uimakoulua Lammasjärvellä

Helmin kanssa uidessa ihmisen uimanautinto on kyllä aika vähissä sen uidessa ihmisiä ympäri tassuilla raapien ja katse vaativasti tuijottaen "Nytrantaanhulluihminenettethuku"! Hihnassa olen sitä myös uittanut ja se sujuu hyvin!:) Vepsässä kävimme viime viikolla päivän "patikointireissulla" Marin, Dven ja Magdan seurassa. Vesibussilla lähdimme reissuun aamupäivällä ja illalla palasimme kaupunkiin. Vepsässä kävelimme reilun lenkin, uimme muutamaan otteeseen eri rannoilla. Koirat uivat tosi pitkää lenkkiä hihnoissa, löysimme rannan jossa oli pitkälle matalaa. Laskimme koirat välillä irtikin keskenään pelmaamaan ja voi että niillä oli hauskaa! Painelivat rantavedessä miljoonaa ja välillä pulahtivat syvemmälle. Mainio koiran uittopaikka!:) Päivällä grillailimme ja nautimme eväitämme ja koirat saivat sen aikaa lepäillä. Helmi kyllä heti alkoi vahtia leiripaikkaamme.. Reissu oli mitä mainioin! Ilman niitä punkkeja! Niitä nypin koirasta yhteensä 20 - 30 kpl. Viime viikolla yhtenä helteisenä päivänä kävimme myös Jennin ja Rockyn kanssa piknikillä koirien kanssa läheisessä puistossamme. Se oli oikein mukavaa, välillä juoksuttelimme koiria, ne saivat leikkiä ja hiukan treeniäkin otettiin. Välillä laitoimme koirat kiinni puihin varjoon. Välillä on kiva vaan oleskella ulkona. Tulipa koira harjattuakin! Seuraavien viikkoje aikana ohjelmassa olisi pesu. Haaveet pidemmästä vaelluksesta on haudattu tämän kesän osalta, mutta lyhyempiä päiväreissuja on jo suunniteltu.. :) Alla muutama fiiliskuva Vepsän reissulta!

Meidän leiri

Joku on suhteellisen laiskasti jaksanut päivityksiä tehdä. Noh, käydäänpä kerralla läpi koko kevään kuulumiset. Olen nykyisin SCY:n turun ao:n hallituksessa ja tätäkin kautta olemme löytäneet monenlaista mukavaa tapahtumaa ja puuhaa. On ollut koulutustapahtumia, synttärit ja collielenkki isolla porukalla.

Tokoa treenaamme edelleen Johanna Tammialan koirakoulussa, treenejä pienryhmässä on kerran viikossa. Tämän lisäksi treenaamme vaihtelevasti eri kaveriporukoissa. Nykyisin tulee treenattua myös Jennin ja velipoika Rockyn seurassa, kun myös Rocky on aloittanut tokon treenaamisen. Harvemmin olemme menneet Jennin ja Rockyn kanssa varta vasten treenaamaan, yleensä menemme yhdessä pitkille metsälenkeille ja jossain välissä otamme pienet tokosetit. Tokossa olemme edistyneet aika paljon. Seuraaminen on tullut tiiviimmäksi, kontaktin ollessa myös kiitettävä. Sivulle tulon olen opettanut uudelleen, "Viereen"- käskyllä tulee nykyisin suoraan viereen,eikä kierrä takaa. Seuraamisessa olemme myös ottaneet enenevässä määrin käännöksiä, jotka alkavat pikkuhiljaa sujuakkin. Paikallaolo on ollut Helmille vahva liike, jossa on alkanut näkyä heikentymistä. Toko-leirillä saimme hyviä häiriötreeni-vinkkejä tähän. Niitä siis jatkamaan. Ajatuksena se että kun koira on jonkun liikkeen suhteen varma, varmasti jo osaa sen, koiralta provosoidaan virhe jotta sille voidaan osoittaa mikä EI ole sallittua ja näin toisaalta myös vahvistaa sallittua/toivottua käytöstä. Alokasluokan liikkeiden lisäksi olemme ottaneet treenikalenteriimme uusia liikkeitä, lähinnä mielen virkistykseksi. Näitä uusia liikeitä ovat mm. ruutu, nouto ja ohjattua noutoa varten oikealle ja vasemmalle merkille lähetys.

Olemme myös aloittaneet agilityn harrastamisen Johanna Tammialan koirakoulussa. Kävimme alkeiskurssin alkukeväästä ja tällä hetkellä treenaamme alkeisjatko-ryhmässä. Laji tuntuu molemmista toosi kivalta vaikka alussa olemmekin. Helmi on vauhdikas ohjattava joka tuo lisäpaineita ohjaajalle. Kontaktiesteitä lukuun ottamatta olemme harjoitelleet kaikkia esteitä ja päässeet jo tekemään pieniä ratoja.

SCY järjesti maaliskussa leikkikoulun, kouluttajana toimi Tiina Ridvall. Tarkoituksena oppia leikittämään koiraa ja selvitellä miten käyttää saalisviettiä koulutuksessa hyödykseen. Kaikenkaikkiaan hyvin opettavainen päivä. Hyviä neuvoja siitä miten ruokaakin käytetään saalisvietin kanssa palkkana. Ruokahan on saalistuksen tavoitteena, joskin itse saalistus on palkitsevaa. Keväällä huhtikuussa olivat myös SCY:n järjestämät agilitypäivä ja handlauspäivä. Agilitypäivässä kouluttajanamme oli Anne Linsuri. Handlauspäivässä koulutuksesta vastasi Tuija Heikkilä. Paljon tietoa ja mukavaa yhdessäoloa! Tapahtumarikkaan kevään kruunasi odotettu Tokoleiri Paimiossa 29- 31.5. Täällä kouluttajana toimi Heini Seppä. Menimme perjantaina paikalle jotta saimme rauhassa purkaa runsaat matkatavaramme ja asetttua taloksi viihtyissään huoneeseemme. Olimme yhteisessä huoneessa Marin, Daven ja Magdan muodostaman lauman kanssa. Ja hyvin sovimme kaikki samaan kämppään ja viikonlopusta kehkeytyi mitä hauskin! Lauantai-aamulla koulutukset alkoivat. Ruokailutaukoja lukuunottamatta koulutus kesti aamusta iltaan sekä lauantaina että sunnuntaina. Iltaisin lämpeni sauna ja grilli. Lauantai-illalla tuli kasvattaja-tätikin moikkaamaan Hempun äiskä Carmen seuranaan. Samalla saatiin ihanat äiti-tytär posetukset.

Parhaimmat palat täytyy kertoa viikonlopusta. Helmi osaa aina yllättää- siinä ei sinällään ole mitään uutta. Mutta tässä mittakaavassa en ole tiennyt itseäni vedätettävän. Tilanne oli seuraavanlainen: Ajattelimme harjoitella / opettaa Helmille Ruutua. Olimme kerran aikaisemmin ottaneet ruutua ruokakipon houkuttamana. Nyt ensin otettiin muutama luoksetulo ruudun takarajalle. Sitten jätettiin koira paikalleen ja käytiin ruudun takarajalle taputtelemassa maata toistaen samalla "ruutuun ruutuun ruutuun". Palattaessa koiran vierelle lähetettiin se ruutuun. Helmi teki tämän täydellisesti ekalla kerralla ja oli ihan että "mitä ihmettä  ja tietysti tosi tyytyväinen ja palkkasin ruhtinaallisesti.No seuraavalla kerralla ruutuun lähetettäessä Helmi näytti siltä ettei tajunnut ollenkaan mistä oli kyse. Ajattelin että tehtävä oli liian vaativa ja olin menossa koiraa auttamaan, mutta kouluttaja kehoitti odottamaan ja katsomaan, hänestä tuntui että Helmi osasi kyllä. Helmi pysähtyi mun eteen ja haukkui, koetti selkeästi komentaa apuun kun "ei osannut".

Aika kauan se siinä haukkui ja pyöri ympyrää, kunnes tuhahti tyyliin "kai se sitten on pakko" ja ravasi suoraan ruudun takarajalle odottamaan palkkaa.

Eri variaatioita tästä "ei,en ymmärrä enkä osaa"- meiningistä nähtiin tämän liikkeen osalta. Kerran Helmi jäi vierelle istumaan annettuani käskyn "ei en kuullut", kerran juoksi keskelle ruutua "riittääköhän tämä" Tai jäi vaan "kiltisti" odottamaan uutta käskyä tai muita apuja ..

Kunnes lopulta aina suoritti liikkeet lopulta oikein auttamatta. Kouluttajan mukaan yksinkertaistetusti: tavoitteenaan päästä helpommalla Helmi esittää tyhmempää kuin on, ja esittää roolinsa varsin uskottavasti vedättäen näin mua kuusi nolla. (heh). Kouluttaja itse totesi Helmin olevan todella nokkela, itse tilanteissa mulla itsellä oli pokassa pitelemistä ja sama ongelma taisi olla meidän yleisöllä koko muun leiriporukan katsellessa meiän tahtoje taistelua siitä osaako Helmi vai ei. Se ei tosissaan ole(kkaan) mikään palikka.. :) Tässä oikeasti alkaa jo vainoharhaisesti pohtimaan ettö missäs kaikissa jutuissa mua on puijattu.. ;) Samaan aikaan kiehtovaa tajuta että miten nokkela koira on, ... mutta samalla se jo pelottaa tällaista keskinkertaisella älyllä varustettua omistajaa.

Viikonloppu oli mitä helteisin! Koirat saivat väliajat viettää häkeissään varjossa. Helmin mielestä se joutui kuitenkin ehkä olemaan liikaa häkissä ja päätti halkaista oman häkinsä viimeisen leiripäivän kunniaksi. Ei kuitenkaan karanut häkistä vaan odotti kiltisti lupaa poistua sieltä. :D Väliajoilla ulkoilimme ihanissa Paimion maalaismaisemissa. Ja jessus että olivat koirat ja omistajat illalla väsyneitä toimeliaiden päivien jälkeen. Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu, mielessä hauskoja muistoja liejuojissa uimisesta lähtien!

Tapahtumarikas kevät ollutkin! Mutta nyt vuorossa kesä! Hemppu taitaa jo odotella erityisesti uimareissuja. Suunnitelmissa olisi myös mökkireissu sekä kesänäyttelyt. Niin aivan tosiaan- Hemppu täytti kaksi vuotta huhtikuussa. Lähiaikoina ollaan taas pohdiskeltu olisiko nyt oikea aika hankkia tytölle koiraseuraa laumaan.. :)

Vietimme joulua maalla joka tiesi Helmille paljon ulkona oloa ja mukavia lenkkejä. Ilmeisesti likka oli ollut kiltti koska sai pukilta muutaman paketinkin. :) Paketeista löytyi luun lisäksi kaksi lelua, jonka toisen mamma kyllä myönsi ostaneensa messukeskuksesta lohdutustuliaiseksi, tälle reissulle kun itse sankaritar ei päässyt mukaan. Lahjat olivat oikein mieluisia ja toinen näistä onkin jo tuhottuna ja odottaa kaapissa parsinneulaa. Helmi itse haki pakettinsa lahjakasasta ja avasi ne heti.

Jee, just tällasta mä toivoin!!

Joulunpyhien vietto maalla tarkoitti myös laatuaikaa kissaherrojen seurassa. Aatonaattona omistaja innostui tapansa mukaan valokuvauksesta ja otti aamulenkille mukaan kameran. Suuntasimme ihanalle kallioranta-lenkille pohjanpitäjän lahden rantaan. Tässä muutama otos myös siltä reissulta.

Uudeksivuodeksi Mimmi omistajineen tuli Turkuun seuraksemme. Aamupäivällä kävimme kauniissa Ruissalossa lenkillä. Samoilimme aikamme metsässä, jonka jälkeen jäimme kahvittelemaan pienelle kukkulalle. Mimmin onnistui kerran säikäyttää emännät sekä Helmi- toveri. Mimmi suuntasi nokka maassa ja juoksi ympäri metsää, taisi saada jonkun pupun hajun. Hetken läheistöllä juostuaan välittämättä huudoistamme, säntäsi se kauemmas metsään kadoten näköpiiristämme. Aikaa ei varmaan kulunut kuin muutama minuutti, vaikka se tuntuikin ikuisuudella.. Aloimme jo säikähtää todella.. ja kävimme mielessämme kaikkein kauheimmat vaihtoehdot mitä mahdollisesti olisi käynyt. Helmi haukkui ja kiskoi hihnassa Mimmin perään.. Minulla oli vaikeuksia saada sitä pidetyä ja nopeasti se kiskaisi itsensä Mimmin jäljelle ja alkoi keskittyneenä nuuskuttelemaan Mimmin jälkiä pitkin suuntaan jonne Mimmi oli kadonnut.. Mamman pieni etsintä- koira. :) Mimmi palasi hetken kuluttua omin avuin "kieli vyön alla" ja suu paksussa vaahdossa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Rankan päiväohjelman jälkeen jaksoivat koirat ottaa uudenvuoden rauhallisesti vastaan. Koirat hengailivat porukan mukana omistajan "juhlistaessa" uutta vuotta kavereidensa seurassa kotona. Muiden lähdössä kaupunkiin jäimme Mimmin omistajan kanssa kotiin varmistamaan etteivät koirat säiky raketteja vuoden vaihtuessa. Turha pelko. Tytöt näyttivät olevan väsyneempiä illan vietosta kuin ihmiset ja näyttivät tältä klo.00.00 uudenvuoden aattona. Ei niitä nyt kauheen paukkuaroiksi voi syyttää:)

Mimmi ja Helmi klo. 00.00 uudenvuoden aattona.

Nyt on uusivuosi uusine kujeineen edessä. Meillä on heti alkuvuodesta edessä toko jatkokurssin ja agin-alkeiskurssin aloitus. Mukava päästä taas ohjattuun koulutukseen ja uskallan veikata että Helmikin on asiasta tyytyväinen! Mukava kun päivät ja valoisa aika tästä pitenevät, on enemmän aikaa iltapäivisin ulkoilla ja treenailla.